Miksi uskomme voittavamme? Peliteorian selitys ihmisen liialliselle optimismille

Miksi uskomme voittavamme? Peliteorian selitys ihmisen liialliselle optimismille

Miksi me suomalaiset jatkamme lottoamista viikosta toiseen, vaikka tiedämme, että todennäköisyys päävoittoon on lähes olematon? Miksi uskomme, että juuri meidän joukkueemme voittaa, vaikka tilastot kertovat muuta? Ihmisen taipumus yliarvioida omat mahdollisuutensa ei ole sattumaa. Peliteoria – alun perin taloustieteen ja strategisen päätöksenteon työkalu – voi auttaa meitä ymmärtämään, miksi optimismi usein voittaa järjen.
Kun luulemme olevamme keskimääräistä parempia
Psykologian ja peliteorian piirissä tunnetaan ilmiö nimeltä "better-than-average"-efekti. Se tarkoittaa, että suurin osa ihmisistä pitää itseään keskimääräistä parempana – oli kyse sitten ajotaidoista, älykkyydestä tai pokeristrategiasta. Suomessa tämä näkyy vaikkapa siinä, että moni uskoo olevansa taitavampi sijoittaja kuin muut, vaikka markkinat ovat arvaamattomat.
Peliteoreettisesti kyse on siitä, että arvioimme oman strategisen asemamme väärin. Kuvittelemme, että päätöksemme vaikuttavat lopputulokseen enemmän kuin todellisuudessa. Monissa peleissä sattuma määrää suurimman osan tuloksesta, mutta ihmismieli ei pidä sattumasta – se etsii syy-seuraussuhteita, vaikka niitä ei olisi.
Kontrollin illuusio
Toinen keskeinen käsite on kontrollin illuusio – usko siihen, että voimme hallita sattumanvaraisia tapahtumia. Kun valitsemme itse lottorivimme tai painamme peliautomaatin nappia juuri "oikealla hetkellä", tunnemme hallitsevamme tilannetta. Peliteorian näkökulmasta tämä tunne voi muuttaa käyttäytymistämme: otamme enemmän riskejä, koska kuvittelemme hallitsevamme riskiä.
Tämä näkyy myös arjessa. Kun suomalainen sijoittaja valitsee "varman" osakkeen tai urheilufani luottaa omaan intuitioonsa vedonlyönnissä, hän toimii kuin pelaaja, joka uskoo tietävänsä enemmän kuin muut. Peliteorian mukaan tällainen liiallinen itseluottamus voi johtaa strategisesti heikkoihin päätöksiin – vaikka ne tuntuvat järkeviltä.
Ylioptimismi evoluution näkökulmasta
Ylioptimismi ei kuitenkaan ole pelkästään haitallista. Tutkimukset käyttäytymistaloustieteessä ja peliteoriassa osoittavat, että kohtalainen optimismi voi lisätä motivaatiota ja toimintakykyä. Jos arvioisimme riskit aina täysin realistisesti, emme ehkä koskaan yrittäisi mitään uutta – emme perustaisi yritystä, emmekä lähtisi mukaan hankkeisiin, joissa epäonnistumisen mahdollisuus on suuri.
Peliteoreettisesti voidaan sanoa, että ylioptimismi toimii joskus strategisena vinoumana: se saa meidät toimimaan tilanteissa, joissa täydellinen rationaalisuus johtaisi passiivisuuteen. Tämä voi olla etu, kun toiminta itsessään lisää onnistumisen todennäköisyyttä – mutta haitta, kun lopputulos riippuu täysin onnesta.
Kun peliteoria kohtaa psykologian
Perinteinen peliteoria olettaa, että ihmiset toimivat rationaalisesti ja pyrkivät maksimoimaan hyötynsä. Todellisuudessa päätöksiämme ohjaavat tunteet, toiveet ja tottumukset. Siksi moderni peliteoria on alkanut yhdistyä käyttäytymistaloustieteeseen, joka ottaa huomioon ihmisen irrationaaliset piirteet.
Tunnettu esimerkki on prospektiteoria, jonka kehittivät Daniel Kahneman ja Amos Tversky. Teorian mukaan ihmiset pelkäävät tappioita enemmän kuin he arvostavat voittoja – mutta samalla he yliarvioivat pienten todennäköisyyksien merkityksen. Tämä selittää, miksi suomalainen voi sekä vältellä riskejä arjessa että silti ostaa lottokupongin joka lauantai.
Voimmeko olla realistisempia?
Peliteorian tarjoama näkökulma ylioptimismiin ei tarkoita, että meidän pitäisi luopua toivosta. Päinvastoin – tietoisuus omista ajatusvinoumista voi auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä. Kun ymmärrämme, että mielemme liioittelee hallinnan tunnetta ja mahdollisuuksia, voimme pysähtyä ja kysyä: Onko tämä strateginen valinta vai toiveajattelua?
Ehkä tärkeintä ei ole poistaa optimismia, vaan käyttää sitä viisaasti. Peleissä, joissa sattuma määrää, voimme nauttia jännityksestä ilman, että odotamme voittoa. Elämässä pelipöydän ulkopuolella sama optimismi voi olla voima, joka saa meidät yrittämään, luomaan ja uskomaan – silloinkin, kun todennäköisyydet eivät ole puolellamme.













